ARHIIV

20/12/2014

Jutupaus/ Juttutuokio

Oh jõuluaeg, oledki juba käes...

Oleme teinud piparkoogimaja ja üritanud kodu natuke jõululikumaks sättida, aga praegu tahaksin ma kirjutada ausalt blogisse, et tegelikult on hetkel Lennartil enteroviirus (vaata soomekeelset lühivideot, mis see on www.terve.fi) ja Eleanora on ka haige, sest ta oksendas kõigest paar päeva tagasi ja täna oli kahtlaselt väsinud ja soe. Enteroviirusel pole ravi, vaid see läheb ise nädala jooksul mööda ja on väga levinud laste haigus Soomes.

Kahe päeva pärast on meil õhtune laevapilet Eestisse ja ainuke asi, mida ma loodan, on see, et kõik terveks saaksid. Hetkel olen ainult mina veel füüsiliste sümptomiteta. Ma väga loodan, et ma ei pea villis näoga laeva astuma. Ja viimasena soovin veel, et lapsed jääksid rahulikult autos magama ja me jõuaks pärast 3,5-tunnist autosõitu kenasti maale, sest seda nutmist autosõidu ajal mu pea vist hetkel enam ei jaksa. Ma olen tõesti väsinud. Sellised on siis minu jõulusoovid sel aastal.

Õnneks maal ootavad alati meid Tambeti vanemad, kes meid rõõmsalt vastu võtavad. Mis siis, et me teinekord öösel kell kolm jõuame. Maal olles tekib alles tõeline jõulutunne (kui nüüd lund ka sajaks), tuuakse ikka elus puu tuppa ja arvatavasti tuleb sinna jõululaupäeval päris jõuluvana. Kuna meie pere lapsed on hetkel maal ainsad lapselapsed, siis saavad nad nautida kahekesi kogu tähelepanust, mida vanaema ja vanaisa neile annavad. Ja õnneks meil on üldse vedanud vanaemade ja vanaisadega. Eleanoral ja Lennartil on lausa mitu paari vanavanemaid ja muidugi ka minu vanaema (ja vanaisa), kelle juures plaanime vana-aasta õhtul olla. Kõlab nagu me läheks jälle pikale reisile, peaaegu paariks nädalaks, mis tegelikult kahe lapsega ongi ju pikk aeg kodunt eemal olla.

See aasta lõpp on kuidagi vaevaline minu jaoks. Jah, kõik on tegelikult suures plaanis hästi, aga ikkagi. Asi on lihtsalt minus. Need, kes teavad, need teavad. Lisaks öötrallile, mida Lennart millegipärast juba terve sügis on meile korraldanud (kaks-kolm nädalat magas kunagi kenasti ka õnneks, aga see on juba minevik), siis ei näe ma sellel öisel nutul lõppu. Lihtsalt kuus kuni kakskümend korda öö jooksul nutab. Loogilises mõttes ma tean, et hetkel on ta haige ja arvatavasti ka mõned hambad tulekul, aga kas see hambajant võibki kesta siis kogu sügis ja talv?

Homme plaanin teha endast selle video (kokku üheksa küsimust, kuid ma ei hakka vastuseid varem välja mõtlema), eks näis mis emotsioonidega ma selle valmis saan, sest kui mul on magamata öö ja halb tuju, siis võin ma tihti mõelda väga erinevaid mõtteid. Ja homme on meil tegelikult veel neljanda advendi puhul ka ema juures väike jõuluõhtu, sest meie lähme ju esmaspäeval Eestisse ja muidu me ei kohtukski enam sel aastal.

Homme loosin ma välja ka koostöös www.winged.ee leheküljega viimase "Rohelise eluka" (Tark Plastiliin), seega kui keegi pole veel seda VIDEOT jaganud, siis on veel võimalus! 

Tore pilt veel Soome lasteaiast, mis sel sügisel üks lapsevanem lapse lasteaia seinal märkas: "Lasteaias esinevad: impetigo, enteroviirus ja naaskelsabaussid".
(Pilt laenatud siit)

[Translate]

Joulut ovat jo ovella...

Olen yrittänyt tehdä piparkakkutaloja ja muutakin jouluun liittyviä asioita, mutta hetkellä haluaisin vaan kirjoittaa rehellisesti tänne blogiin, että oikeasti Lennartilla on enterorokko (katso tästä suomenkielinen lyhytvideopätkä, mikä se on) ja myös Eleanora taitaa olla sairas, koska hän oksensi pari päivää sitten ja oli tänään tosi väsynyt. Entrerorokko paranee itsestän viikon kuluessa, siihen ei ole mitään lääkettä.

Muuten maanantai illaksi on meillä ostettu laivaliput Viroon. Melkein kahden viikon reissu, mutta kahden lapsen kanssa se tuntuu tosi pitkältä ajalta. 

Onneksi maalla 3,5-tunnin ajomatkan jälkeen ottavat meidät lämpimästi vastaan aina Tambetin vanhemmat, vaikka olemme perillä joskus kolmen aikana. Maalla tulee aina se oikea joulutunne (jos nyt luntaa sataisi), koska sinne tuodaan ihan oikea joulukuusi ja silloin tulee myös joulupukki. Onneksi meidän lapsilla on monta paria isovanhempia ja sen lisäksi vielä minu isoäitini (ja isoisäni), jonka luo menemme uudenvuodenaatoksi. 

Tämän vuoden loppu on jotenkin niin väsyttävä. Koko syksy (paitsi kaksi viikko) Lennart on itkenyt joka yö kuusi viiva kaksikymmentä kertaa ja en näe sen itkun loppua. Tietenkin hän on hetkellä sairas, mutta voiko hampaista johtua koko syksyn ja talven itkeminen yöisin?

Huomenna suunnittelen tehdä itsestäni sen videon, jossa vastan lukijoiden kysymyksiin (niitä on tullut yhteensä yhdeksän ja en aio ajatella vastauksia etukäteen). Saa nähdä millaiset tunnelmat minulla on huomenna, koska jos en ole nukkunut tarpeeksi ja minulla on huono päivä, sitten minun mielipiteetkin vaihtelevat usein. Ja huomenna on itse asiassa vielä jouluillallinen minun äitini luona, koska me mennään kohta Viroon ja muuten me emme näe häntä enää tänä vuonna. 

Huomenna jaan yhteistyössä www.winged.eu sivun kanssa viimeisen "Vihreän olion" (Älykäs muovailuvaha) eli jos et ole vielä jakanut tätä ViDEOTA facebookissa, sitten on vielä mahdollisuus!

1 comment: