ARHIIV

12/11/2014

Kõik eestlased pole vargad/ Kaikki virolaiset eivät ole varkaita

Eile läksin ma enda postipakile järgi ja kui müüja mu suure kastiga kuskilt riiulite vahelt välja tuli, siis küsis ta minult:
- "Kas sa oled kindel, et jaksad selle üksi koju viia?"

Nojah eelmine kord oli see umbes 20 kg ja vankri abil sain ma sellega kuidagi hakkama. Seepeale tuli mu selja tagant lause:
- "Kus sa elad, ma võin selle sulle koju tuua!"

Ma olin hämmingus. Mingi võõras mees pakub enda abi. Aga no siiski väga kena temast, ma olin kahe lapse ja vankriga üksi hiigelsuurel pakil järgi, mis kindlasti kaalus seekord üle 20 kg.

- "Ma ei teagi nüüd kohe, see on väga kallis pakk. Ma ei julge tegelikult võõral inimesel sellise pakiga kuhugi minna."
- "Ega siis kõik eestlased vargad pole, kõikidel pole silti otsa ees, et olen varas!"
- "Ma tean jah, aga ikkagi. Las ma nüüd mõtlen natukene..."

Ja nii ma siis kõndisin jalgsi koju ja tore mees (märkasin, et autos ootasid teda ta kolm last) tõid autoga 2 minuti kaugusele, mu koduukseni, selle hiiglama suure postipaki ära.

Mehel oli nii kiire lastega minema sõita, et ma ei jõudnud isegi tänutäheks kapist šokolaadi neile haarata. Õnneks jõudsin ma nime küsida ja selleks oli Jaan.

Aitäh sulle!


[Translate]

Eilen menin hakemaan Postista mun pakettia, mutta kun myyjä tuli hirveän ison laatikon kanssa hyllyjen välistä, hän kysyi:
- "Oletko varma, että jaksat viedä sen yksin kotiin?"

No viime kerrallaan jaksoin noin 20 kg paketin viedä vaunujen avulla kotiin, pakko kai täällä kertaa onnistua. Sen jälkeen kuulin, että joku puhuu minun selän takana:
- "Missä sä asut, mä voin viedä sen sun kotiin?"

Olin ihmeissäni. Joku vieras mies tarjoaa apua. Tosi kiva hänestä, koska olin kahden lapsen ja vaunujen kanssa kaupassa ja minun täytyi viedä tosi iso paketti kotiin. Täällä kertaa se paketti painoi yli 20 kg.

- "En tiedä, se on tosi kallis paketti. En uskaltaa antaa sitä vieraille ihmiselle."
- "Eihän kaikki virolaiset ole varkaita, minulla ei ole lappua otsassa, että olen varas!"
- "Joo, tiedän, mutta silti. Anna mä nyt mietin vähän..."

Ja näin mä kävelin kotiin ja samalla se mies toi autolla 2 minuttiin pituusella matkalla sen paketin mun kotievelle.

Miehellä oli niin kiire, että en ehtinyt antaa hänelle edes suklaata. Mutta kysyin hänen nimeä ja se oli Jaan. 

Kiitos sinulle!

No comments:

Post a Comment