ARHIIV

23/11/2014

Jutupaus/ Juttutuokio

Ma avastasin täna, et juba nädala pärast on esimene advent. Viimastel aastatel oleme me juba selleks ajaks kuuse ära ehtinud, sest jõuluaeg möödub kuidagi väga kiirelt ja jõulupühad veedame me nüüd nii kui nii alati Eestis. Muidu me ei saagi oma Soome kodus seda kaunist jõuluootust nautida. Ja pealegi Eleanora on juba väga ootusärevil sellest kuuse ehtimisest ja piparkookide tegemistest.

Aga nüüd natuke hoopis teisel teemal. Vaatasin tegelikult just ühte filmi... Ja muidugi nutsin. Nagu ikka. Juba neljas õhtu sel nädalal. Kõik magavad ja mina üksi nutan. Ja mõtlesin, et on ikka jube see teadmatus. Ei tea kunagi, mis elu sind ees ootab. Ja teate. Ma pean ausalt tunnistama, et ma kardan olla õnnelik. Ma kardan planeerida suure hurraaga neid pulmi, mida me kaua oodanud oleme, sest alati kui kõik läheb hästi, siis juhtub ju midagi halba. On ju nii?! Loodan, et see mõte on mul mööduv nähtus ja saan selle rumala idee peast välja juurida, kuid hetkel ma lihtsalt tunnen nii.

Pulmadest rääkides, siis buduaarist võib lugeda mu järgmist kirjutist: "Kui pruut armub liiga kallisse kleiti"

[Translate]

Huomasin tänään, että jo viikon kuluttua on ensimmäinen adventti. Yleensä me koristellaan silloin joulukuusi ja niin luultavasti myös tänä vuonna. Koska muuten joulun odotus aika jää liian lyhyeksi, sen takia, että me olemme joulupyhät aina nykyjään Virossa. Ja Eleanora on tietenkin innoissaan pipareiten tekemisestä. 

Mutta nyt vähäsen muutakin. Katsoin äsken yhtä elokuvaa... Ja itkin tietenkin. Niin kuin aina. Jo neljas iltaa täällä viikolla. Kaikki nukkuvat, mutta minä yksin itken. Ja ajattelin, että kaikki se tietämättömyys on kamala. Että ikinä ei tiedä, mitä elämää tuo tullessaan. Ja minun täytyy sanoa rehellisesti, että mä pelkän olla onnellinen. Pelkään järjestää niitä isoja häitä, mitä olemme näin kauan odottaneet, koska aina kun menee hyvin, sitten tapahtuu jotain kamala. Onhän se näin?! Toivon, että tämä ajatus on vaan ohimenevä ja mä pystyn jättämään tämän mielikuvituksen taakseni, mutta hetkellä minä vaan tunnen näin.

Häistä puheen olleen, sitten buduaarin sivulta on minun uusi kirjoitus: "Kun morsian rakastuu liian kalliin häämekkoon"

3 comments:

  1. Ma arvan küll, et mitte midagi ei tasu karta! Nutmine on laste emmedel loomulik asi, et sa teaks. Minul tulevad ka pisarad üsna kergelt iga asja peale. ;)

    ReplyDelete
  2. P.S. Sa oled sellel pildil TÄPSELT ühe näitleja moodi, aga mul ei meenu ta nimi :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kui sul meelde tuleb, siis kindlasti ütle, sest päris mitu inimest on mulle seda väitnud :D ... Et ma meenutavat kedagi, aga ei tea keda :) väga huvitav.

      Delete