ARHIIV

01/09/2014

Jutupaus/ Juttutuokio

Pärast seda kui eelmise postituse (blogiloosist) tegin ja endast need pildid avaldasin, siis hiljem mõtlesin, et kas see oli ikka õige tegu. Et.. Liiga paljastavad äkki? Aga siis vaatasin, et las olla.

Sellega seoses tahtsin kirjutada, et küll on tore, et olen kommentaare saanud, sest kui ma siinset postitust kirjutan, siis ega ma alati ei taipa ikkagi, et keegi reaalselt mu kirjutatut teksti kusagil teisel pool ekraani loeb.

Blogimine on mul juba suureks harrastuseks kujunenud. Jooksmise olen lausa sootuks ära unustanud. Kuigi tegelikult tahaks ma end liigutada küll. Aga eks Lennarti hammaste tulekuga tunnen, et oleme temaga rohkem üksteise külge aheldatud. Öösel kui ka päeval. Seega on lihtne endale vabandus tuua.

Sel nädalal lähme Eestisse. Vanaema juubelile ja järgneval päeval saame enda pulmaisa ja ka bändiliikmega kokku. Enamus tähtsamaid broneeringuid pulmadeks ongi tegelikult juba tehtud (paari päevaga sain broneeritud veel toitlustuse pulmapeoks ning lisamajutuse, samuti on ka väike bänd järelpeoks). Ma nüüd üritan pulma planeerimisest väikese pausi teha ja siis kunagi hiljem sellega edasi tegeleda. Siiski sinnani on ju peaaegu üheksa kuu aega.

Üheksa kuud - väljend kõlab nagu rasedus. Ja minu alatine soov on olnud see, et ma saaks enda pulmas pidutseda hommikuni ja ilma rasedakõhuta pulmakleiti kanda. Seega meil hetkel selliseid beebiplaane pole... Mis puudutab veel naiste intiimseid asju. Siis minu jaoks nii tähtis sündmus nagu täna - mul algas jälle naistevärk. Viimati... Rohkem kui 1,5 aastat tagasi. Ja ausalt öeldes on olnud ikka maru mugav.

Aga nüüd lähen ma magama. Lennart juba nohisebki mu kõrval!



[Translate]


Edellisen postauksen jälkeen (blogiarvonta) ajattelin, että olivatko ne kuvat vähän liikaa. Liian paljastavia? Mutta sitten katsoin, että annan olla.


Haluaisin lisätä vielä siihen, että onpas mukava saada kommentteja, koska kun minä kirjoitan täällä, en usein oikeasti tajua, että joku muu lukee sitä jossain muualla. 


Bloggaus on minulle jo tärkeä harrastus. Juoksulenkit olen jotenkin unohdanut, vaikka olisi kiva liikkuakin. Mutta Lennartilla tulee hampaita nyt ja se on vaikuttanut hänen unen laatuun, eli se on sitten helppo tekosyy minulle.


Täällä viikolla mennään Viroon. Isoäidin synttäreille ja tavataan seuraavana päivänä häiden juontaja ja myös bändin edustajan. Tärkeämmät varaukset häihin ovat nyt tehty (parissa päivässä sain vielä tehty varauksen ruuan suhteen, lisää majoitusta ja varasin myös seuraavaksi illaksi pienen bändin esiintymään). Minä yritän nyt pitää vähän taukoa häiden suunnittelun suhteen ja sitten palataan asiaan vähän ajan päästä. Häihin on kuitenkin melkein yhdeksän kuukautta aikaa.


Yhdeksän kuukautta - se sananvalinta muistuttaa minulle raskautta. Olen aina ajattellut, että omissa häissä haluan juhlia aamuun asti ja häämekkossa en halua olla ison mahan kanssa - olla raskaana. Eli tälläisiä vauvasuunnitelmia meillä nyt ei ole... Mikä tulee mieleen vielä tästä, sitten tänään oli tärkeä päivä. Minulla alkoivat taas nämä tärkeät "naistenpäivät"... Viimeksi enemmän kun 1,5 vuotta sitten. Suoraan sanottua oli kyllä tosi helppo ilman niitä.


Mutta nyt menen nukkumaan!

No comments:

Post a Comment