ARHIIV

23/08/2014

Kihlusime pärast Cheek'i kontsertti/ Menimme kihloihin Cheek'nkonsertin jälkeen

Kolmapäeval nägin telekast Cheeki kontserdi reklaami ja viskasin nalja, et: 
"Ei tea, kas peaks ka minema?"
Kuigi teadsin, et piletid on juba ammu välja müüdud. 

Selle peale Tambet saatis mulle meili sisuga: 
"Tuled ka?" Ja piletid. 

Ma vaatasin, et mis nali see nüüd on. Teiseks ma pole kunagi eriline fänn olnud. Ja kolmandaks ma ei lihtsalt ei oodanud Tambetilt sellist üllatust. 

No ei uskunud ma seda kogu lugu esimesed kümme minutit... Õhtu jooksul sain ikka aru, et ongi nii! Ta on meile piletid ostnud. Ja lisaks veel mu ema lastehoidjaks kutsunud. Kõik plaanid juba paigas. Lausa uskumatu.

Kontsert oli äge.
Kontsert oli tõesti lahe. Alguses istusime katuse all, kuid kui nägime, et vihma ei hakkagi sadama ja ilma tantsimiseta me seal olla ei suuda, siis läksime me hoopiski lava suunas publiku sekka seisma.

Helsingi Olümpiastaadion oli täiesti täis! See oli juba omaette elamus.
Kui olime viie minuti kaugusel kodust, siis üllatus-üllatus, auto tegi imelikku häält. Mina muidugi ei kuulnud seda, sest ma ei tea ju autodest midagi. Jäime seisma. Tambet läks auto taha ja tuli minu ukse juurde. (Arvasin, et tuleb jälle esiistme sahtlist midagi võtma.)

Aga seal ta oli - põlvili! Enne kui ta midagi öelda jõudis, küsisin ma kolm korda:
"Päriselt? Kas päriselt? Tegelikult ka?"

"Kas tuled mulle naiseks?"
"Tulen ikka!"

Ja siis olin ma mitu minutit täiesti vaikne, ma olin nagu puuga pähe saanud. Olin seda oodanud peaaegu seitse aastat. Aga midagi sellist ei osanud ma oodata.

Nüüd olen õnnelikult kihlatud.
Järgmisel suvel on pulmad!



[Translate]


Keskiviikkona näin telkkarista mainoksen Cheek'n konsertista. Vitsailin ja sanoin:

"Pitäisikö meidänkin mennä?"
Vaikka tiesin, että liput ovat jo myyty aikoja sitten.

Sen jälkeen tuli mulle sähköpostikirje:

"Tuletko?" Ja kaksi lippua.

Minä ihmettelin ja katsoin sitä kirjetta monta kertaa, mutta en millään uskonut. Katsoin, että minkälainen vitsi nyt tämä oikein on. Toiseksi, en ollut ikinä fanittanut hirveästi Cheekiä. Kolmanneksi, en osannut odottaa mitään tälläistä.


Ensimmäiset kymmenen minuuttia en uskonut koko asia. Sen jälkeen kuitenkin tajusin, että meillä on nyt kaksi lippua Cheek'n keikalle! Sen lisäksi oli Tambet sovinnut jo mun äidin kanssa, että hän tulee meille hoitamaan lapsia. Kaikki oli jo järjestetty.


Konsertti oli mahtava.
Konsertti oli tosi hyvä. Ensin istuimme katon alla, mutta sitten tajusimme, että emme jaksa istua emmekä halua olla konsertissa ilman tanssimista. Menimme sitten kentälle seisomaan.


Helsingin Olympiastadioni oli aivan täynnä! Se oli nähtävyys erikseen.





Kun oltiin jo melkein kotona, sitten autolle (kai) tapahtui jotain. Mutta kun minä en autoja tunne, sitten kiinnitänyt siihen eritystiä huomioita. Pysähdyimme. Tambet meni auton taakse ja käveli mun auton ovea kohti, (Luulin, että hän tulee hakemaan etupenkiltä jotain.)

Mutta siinä hän oli - polvilleen! Ennen kuin hän ehti sanoa jotain, kysyin mä kolme kertaa:
"Ihan oikeasti? Ihan tosissani? Oikeesti?"

"Tuletko vaimokseni?"

"Tulen kyllä!"

Ja sitten olin ihan hilja. Shokissa. Olin odottanut tätä melkein seitsemän vuotta, mutta en ikinä odottanut mitään tälläistä.


Nyt olen onnelisesti kihlattu.
Häät ovat ensi kesänä!

9 comments:

  1. http://www.iltalehti.fi/iltvviihde/201408230002202_a2.shtml

    ReplyDelete
  2. Ma olen nii õnnelik teie üle!

    ReplyDelete
  3. Mul tuli päris kylmad värinad kui seda lugesin. Nii armasd olete. <3

    ReplyDelete
  4. Onnea ja rakkautta! Ihana tarina kerrottavaksi lapsille myöhemmin. Zilla

    ReplyDelete
  5. Kindlasti üks selle aasta parimaid uudiseid! Palju palju õnne :)

    ReplyDelete